Kaikenlaista henkilökohtaista ihmisistä kertovat lehdet. Läheltä ovat valokuvat, kasvokuvat etenkin. Ihohuokoset melkein näkyvät, ripsien määrän voi laskea. Nykyisyyttä avataan, menneisyyteen kurkataan ja tulevaan tähystetään. Ihmiskohtalot kutkuttavat, elämäntarinat herättävät uteliaisuuden. Katso! Näe! Oho! Kerro! Näy! Kuulu!
Pitää olla omakohtaisia kokemuksia, itse kokeiltua ja kerrottua. Ihan oikeita juttuja ja tosielämän stooreja. Pärstät myyvät ja ihmiskasvot kiinnostavat. Sanotut väännetään haluttuun muotoon ja satojen sanojen joukosta poimitaan ehkä vain muutama. Kärjistetään, yksinkertaistetaan ja väännetään. Välillä rautalangasta, välillä pumpulista.
Paparazzit saattavat pörrätä kattojen yllä. Jotkut ovat suojassa vain suljettujen kaihtimien takana, osa ei sielläkään. Jollakulla on hyvä julkisuuskuva, toisella yksityisyyttä ei järin ollenkaan. Kaikki kerrotaan ja paljosta vaietaan, samaan aikaan ehkä molempia.
Ketkä pääsevät ääneen, kuka milläkin tavalla ja minkäkinlaisessa valossa? Mikä jää kertomatta, mikä on vain omaa ja yksityistä?
