Helsingistä Amsterdamiin

Toimittaja, kirjailija Umayya Abu-Hanna on parissakin aikkarissa esillä juuri nyt. Abu-Hanna asui 30 vuotta Suomessa, kunnes muutti lapsensa kanssa Amsterdamiin kolme vuotta sitten. Syynä muuttoon  oli rasismi Suomessa; se, että edelleen tummaihoinen saa kuulla vihamielistä mylvintää pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä ja tulee muutenkin huomioiduksi arjessa negatiivisesti.

Tuntuu, että edelleenkin Suomessa maahanmuutto- ja vaikkapa S2-asioista on vaikeaa käydä asiallista keskustelua; sitä on JOKO mamumyönteinen hippi TAI fasistinen rasisti näkemyksineen. Ihmiset pääsevät liikkumaan vapaammin kuin ehkä koskaan aiemmin, reilun kymmenen vuoden päästä laskelmien ja arvioiden mukaan joka neljäs helsinkiläinen on muuttanut Suomeen muualta tai on taustaltaan ulkomaalainen, ja niin vain pakomuutto Suomesta ilmavampiin ympyröihin on jollekulle todellista totta.

Lyömätön tarjous kera kuorrutusten

 

Nyt niitä taas saa, nyt niitä taas saa...aikakauslehtien superhypertarjouksia postilaatikkoon nimittäin. Nimellä lähetettyjä tarjouksia vain sinulle, heh, kera houkuttelevien tilaajalahjojen. Säännöllisen epäsäännöllisesti sitä myös hairahtuu tilaajaksi, joskus kiitos hyvän lehtitarjouksen, toisinaan kutkuttelevsn tilaajalahjan, useimmiten molempien :)

 

Joskus sain Annan tilauksen myötä nahkaisen lompakon. Sitä tuli käytettyä monta vuotta aina siihen hetkeen, kun kolikko-osaston vetoketju meni rikki (mitäs oli kolikoita isomman rahan puutteessa lompakossa niin paljon). Luhdan pyyhkeet, Finlaysonin liinat, Marimekon meikkipussukat ja Iittalan keramiikat ovat pääsääntöisesti myös päätyneet käyttöön. Korujen, hopeistenkin, kanssa sen sijaan on vähän niin ja näin: ei oikein kehtaa käyttää pelossa, että tulevat tunnistetuksi lehden tilaajalahjoiksi. Ehkä tilaajalalahjassa ei ole mitään noloa, mutta jotenkin kuitenkin....käyttöesine voi olla sattuman kautta kotiin päästetty, mutta korun kanssa on vähän niin, että sen pitäisi olla jotenkin itse valitumpaa ja/tai henkilökohtaisesti saadumpaa eikä siinä avuksi riitä, että tarjouskuponkiin on oma nimi kirjoitettu ja tarjous on juuri minulle...

 

Aikakauslehden tilauksista, myös kestotilauksista, pääsee kuitenkin näppärämmin eroon kuin jäsenyydestä kuntoklubille, joten aika usein ruksi löytyy kohdasta

etenkin, jos tilaalalahjat ovat jotain kohtuullisen yleisjärkevää ja funktionaalista :)

Rohkeita valintoja

Vuosi alkaa olla iltapuolellaan ja uuden vuoden aamu sarastella...eilisiltana makkarin lehtipinkasta valikoitui käpäliin Voi hyvin 9/2012. Pitkässä artikkelissa käsitellään rohkeutta: mitä rohkeus on, mitä hyvää se tuo elämään, miten rohkeutta oppii ja millaiset teot elämässä ovat rohkeita. Pari poimintaa lehden lukijoiden rohkeista valinnoista:

"Lopetin jatkuvan laihdutuksen. Keski-ikäisenä pitää jo hyväksyä itsensä nahkoineen ja karvoineen. Hallitut paheet ovat elämän suola."

"Olen karsinut elämästäni energiasyöpöt ihmiset. Ennen kuuntelin loputtomiin toisten turhaa valitusta ja ongelmia. Kun oma terveyteni alkoi huonontua, lopetin yhteydenpidon rasittavien ihmisten kanssa. Tein sen pelkästään oman hyvinvointini takia lisätäkseni jaksamista ja elämäniloa."

"Julkaisin omakustanteena kirjan, mikä oli taloudellisesti melkoinen riski. Rohkeutta vaati sekin, että aloitin päätoimisen jatko-opiskelun noin kuusikymppisenä ilman varmuutta taloudellisesta toimeentulosta."

Oma rohkea valintani? Sen miettiminen on itse asiassa aika haastava paikka. Kylmiltään vaikea nimetä yhtä. Ehkä saaristolaivuritutkinnon oppimäärän opiskelu ja tutkinnon suorittaminen hiljattain on pienimuotoinen sellainen....tai ellei nyt ihan rohkea valinta, niin jonkinlainen askelsarja oman mukavuusalueen ulkopuolelle kuitenkin.

Oikeaan aikaan

 

Eilisen sanomalehti, tämän päivän kalankääre; viime kuun aikakauslehti, ensi kuun lehtikorin pohjimmainen? Ajan hermolla. Eräässä blogissa kirjoittaja tässä taannoin selitti, että vaikka isokuvioiset tehostetapetit ovat nyt totaalisen OUT, hän liisteröi sellaisen kuitenkin nyt huusholliinsa ihan uhmallaankin. Apua. Ei kai kukaan OIKEASTI mieti, tohtiiko jotain tehdä vai onko se liian so last season? 

 

Välillä aikakauslehtiinkin kaipaa vähän anarkiaa: lumihiutalekoristeita keskelle heinäkuun ja mansikkamaisemia kaamokseen. Vaan niin eletään aikaa aikakauslehdessä kuin muuallakin, tätä hetkeä tai oikeastaan muutamaa viikkoa jo etukäteen. Alkaako joulukin olla jo tavallaan suoritettu nyt alta pois ja oikeastaan eletään jo alkukevättä....ja aikakauslehtien toimituksissa ollaan varmaan jo pitkälle ensi syksyssä...

Positiivisuuspakkopaita

Suosikin viimeinen numero ilmestyi hiljattain. Kuuskytluvulta vuoteen 2012. Aika hurjan pitkä taival aikakauslehdelle Suomessa, ja vielä hurjempi tulevaisuus: sitä ei ole.

Lehden viimeisessä numerossa paras teksti on ehkä Elli Mäkilän pääkirjoitus. Mäkilä ei yritä ajatella positiivisesti eikä pakkonäe edustamansa aikakauslehden kuoppaamisessa mitään kasvamisen paikkoja saati valopilkkuja, vaan tekstiksi purettu tunne on avoimen mollivoittoinen eikä sitä ole yritetty muuksi kuorruttaa.

Aitous puhuttaa aikana, jona moneen asiaan joko suhtaudutaan ironisesti tai jona kaikkeen on jotenkin pakotettua suhtautua positiivisesti? Aina ei kuitenkaan voi eikä edelleenkään ehkä pidä.

Oikeassa alakulmassa

Mainoskuvissa mainostettava tuote tai sen tuotemerkki on usein kuvan alalaidassa oikeassa alakulmassa. Miten kultaisen leikkauksen säännöt nyt sitten menevätkään, jotain tekemistä asialla lienee tämän klassisen (kuva)sommittelun kanssa. Aika luontevasti silmä hakeutuu oikeaan alakulmaan, ja aikakauslehden sivuja selailtaessa sivun oikea alakulma myös jää "silmään" pisimpään, kun jo seuraavan aukeaman kääntää esiin (jos mainoskuva siis on aukeaman oikealla sivulla).

Testi satunnaiseen, lehtikasan siivouksen jäljiltä pinon päällimmäisenä olevaan lehteen (HS Kuukausiliite marraskuu 2012) osoittaa, että valtaosassa mainoksista oikeassa alakulmassa on joko mainostettava tuote, sen tuotemerkki tai yrityksen logo. Jossain mainoksessa tällä "kuumalla paikalla" ovat hinta- tai tuotetiedot, mutta yhdessäkään mainoskuvassa tämä paikka ei ammottanut tyhjyyttään tai niin sanoakseni visuaalis-informatiivista käyttämättömyyttään.

Ehkä joulukuuta tarpoo eteenpäin joku muukin "tonttu", jolle moisten asioiden havaitseminen ja huomaaminen mediamaisemassamme ovat ISOJA ilonaiheita ;)  

Hiljaa, hyvin hiljaa

Hiljaisuus. Ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Aikaa. Hetkiä. Jotakin noista tai kaikkia yhteensä. Onneksi ei ole pakko; mikään taho ei maksa blogistani eikä tämän myötä odota ja oleta mitään. Itsellenihän tämä homma kaiken kaikkiaan aluksi ja loppujen lopuksi onkin :)

Glögi-juustopiirakan reseptiä (Kodin Kuvalehti tai Kotivinkki tässä taannoin) tuli testattua ihan hyvin tuloksin (enkä viittaa nyt kuvan tarkkuuteen :)....

mutta muuten on ollut jonkinlainen antiaikakauslehtikausi kai. Vähän hätkähdyttävää oli lukea Helsingin Sanomista 23.11.2012 Talous-sivuilta uutinen aikakauslehtikustantamisen maailmasta: Seura-lehden haastattelussa Allerin, Otavamedian ja A-lehtien johtajat ovat kertoneet harkitsevansa lehtien kuljettamista Ahvenanmaalle ja niiden postittamista sieltä Suomeen. Tällä tavoin vältyttäisiin arvoslisäveron maksamiselta. Jo on peliä ja touhua, sanon minä.