Vuosi alkaa olla iltapuolellaan ja uuden vuoden aamu sarastella...eilisiltana makkarin lehtipinkasta valikoitui käpäliin Voi hyvin 9/2012. Pitkässä artikkelissa käsitellään rohkeutta: mitä rohkeus on, mitä hyvää se tuo elämään, miten rohkeutta oppii ja millaiset teot elämässä ovat rohkeita. Pari poimintaa lehden lukijoiden rohkeista valinnoista:
"Lopetin jatkuvan laihdutuksen. Keski-ikäisenä pitää jo hyväksyä itsensä nahkoineen ja karvoineen. Hallitut paheet ovat elämän suola."
"Olen karsinut elämästäni energiasyöpöt ihmiset. Ennen kuuntelin loputtomiin toisten turhaa valitusta ja ongelmia. Kun oma terveyteni alkoi huonontua, lopetin yhteydenpidon rasittavien ihmisten kanssa. Tein sen pelkästään oman hyvinvointini takia lisätäkseni jaksamista ja elämäniloa."
"Julkaisin omakustanteena kirjan, mikä oli taloudellisesti melkoinen riski. Rohkeutta vaati sekin, että aloitin päätoimisen jatko-opiskelun noin kuusikymppisenä ilman varmuutta taloudellisesta toimeentulosta."
Oma rohkea valintani? Sen miettiminen on itse asiassa aika haastava paikka. Kylmiltään vaikea nimetä yhtä. Ehkä saaristolaivuritutkinnon oppimäärän opiskelu ja tutkinnon suorittaminen hiljattain on pienimuotoinen sellainen....tai ellei nyt ihan rohkea valinta, niin jonkinlainen askelsarja oman mukavuusalueen ulkopuolelle kuitenkin.
