Nyt niitä taas saa, nyt niitä taas saa...aikakauslehtien superhypertarjouksia postilaatikkoon nimittäin. Nimellä lähetettyjä tarjouksia vain sinulle, heh, kera houkuttelevien tilaajalahjojen. Säännöllisen epäsäännöllisesti sitä myös hairahtuu tilaajaksi, joskus kiitos hyvän lehtitarjouksen, toisinaan kutkuttelevsn tilaajalahjan, useimmiten molempien :)
Joskus sain Annan tilauksen myötä nahkaisen lompakon. Sitä tuli käytettyä monta vuotta aina siihen hetkeen, kun kolikko-osaston vetoketju meni rikki (mitäs oli kolikoita isomman rahan puutteessa lompakossa niin paljon). Luhdan pyyhkeet, Finlaysonin liinat, Marimekon meikkipussukat ja Iittalan keramiikat ovat pääsääntöisesti myös päätyneet käyttöön. Korujen, hopeistenkin, kanssa sen sijaan on vähän niin ja näin: ei oikein kehtaa käyttää pelossa, että tulevat tunnistetuksi lehden tilaajalahjoiksi. Ehkä tilaajalalahjassa ei ole mitään noloa, mutta jotenkin kuitenkin....käyttöesine voi olla sattuman kautta kotiin päästetty, mutta korun kanssa on vähän niin, että sen pitäisi olla jotenkin itse valitumpaa ja/tai henkilökohtaisesti saadumpaa eikä siinä avuksi riitä, että tarjouskuponkiin on oma nimi kirjoitettu ja tarjous on juuri minulle...
Aikakauslehden tilauksista, myös kestotilauksista, pääsee kuitenkin näppärämmin eroon kuin jäsenyydestä kuntoklubille, joten aika usein ruksi löytyy kohdasta
etenkin, jos tilaalalahjat ovat jotain kohtuullisen yleisjärkevää ja funktionaalista :)
