Säteileekö?

Juhani Ahon Rautatiessä 1800-luvun loppupuolelta pelätään uudenlaista rautaista tietä. Ennen sitä oli pelätty noitia, pimeää, mustaa surmaa, helvettiä ja vaikka mitä.

Radiot ja telkkarit kun yleistyivät, oli ilmoilla pelkoa. Mikroaaltouunien kanssa pelättiin (ei saa seistä uunin edessä, kun mikrossa ruoka lämpiää...) ja kännyköiden laturien kanssa on pelätty; räjähtää voivat ja ylikuumeta.

Lisäksi on nyt tämä säteily! Auringon, tietokoneiden, ydinlaitosten ja kännyköiden.

Tutkijat kommentoivat kännykkäkauhua tuoreessa Opettajassa. Rauhoittavaa luettavaa: paniikkiin ei aihetta, kun ei poski ja tassut ihan koko ajan ole kännykässä kiinni eikä ehdoin tahdoin soittele kellarissa, liikkuvassa junassa tai muussa paikassa, jossa kenttä on armottoman huono. Tekstiviestejä kannattaa suosia, koska silloin puhelin säteilee vain hetken, jona viesti lähtee tai saapuu. Lapsia ja nuoria kannattaa opastaa varmuuden vuoksi, lehdessä sanotaan.

Älypuhelinpaniikki seuraavaksi? Että puhelin on älykkäämpi kuin käyttäjänsä, että ÄLY oikein SÄTEILEE laitteesta, heh heh....

Säteilevä ihminen. Se on muuten kehu. Ihmisen sopii säteillä :)

Aikatasokudelmia

Muistelen, että kymmenisen vuotta sitten aikakauslehdissä oli hip ja cool viljellä "kahvila-aloitusta" pidemmissä henkilökuva-artikkeleissa. "X istuu lattemukinsa kanssa kahvila X:n sivupöydässä ja..." ja sitä rataa....siis ensin kerrottiin (kuvailevasti) paikasta, jossa artikkelin päähenkilö oli, ja pikkuhiljaa päästiin henkilön luokse: mitä tämä mistäkin sanoi ja ajatteli.

Viime aikoina silmiin on tarttunut aikatasorakenteen hyödyntäminen henkilöjutuissa: Henkilöstä kerrotaan tässä hetkessä sekä menneessä eli hypitään nykyhetkestä menneeseen tyyliin "X matkustelee mielellään. Matkoilla X työskentelee erilaisissa kansalaisliikkeiden toimintaan liittyvissä projekteissa."jne ja jatkuen "On vuosi 1965. X istuu kotitalonsa rappusilla ja juo vettä. Hän on juuri käynyt juoksulenkillä perheen koiran kanssa". Taustoitetaan siis menneellä, poimitaan sieltä yksityiskohtia ja asioita syventämään ja selittämään nykyistä (vaikka tuo esimerkkini siitä yllä on ehkä kehnoin mahdollinen...) Lopputuloksena on joka tapauksessa eräänlainen aikatasokudelma, jossa  mennnyt ja nykyhetki kulkevat limittäin täydentäen toisiaan.

Kaikenlaisia teorioita kuvailevista kahvila-aloituksista ja taustoittavista aikatasohyppelyistä sitä ajautuukin jossittelemaan tässä kesäsateiden keskellä... ;)

Valtamedia vallan media

Täällä podetaan ankaraa kesäflunssaa :( Tulipa siten eilen katseltua tuntitolkulla televisiota. Yleisurheilun EM-kilpailujen avajaislähetyksessä käsiteltiin mm. median valtaa urheilusta ja urheilijoista yleisölle kerrottaessa. Ongelmana nähtiin esimerkiksi mitalikeskeisyys: kun Suomi laatii ennen kisojen alkua jonkin mitalitavoitteen, sen saavuttamista seurataan silmät suikerolla ja kaikki tavoitteen alle on epäonnistumista. Itsensä ylittämisistä, hyvän kilpailusijoituksen saavuttamisista ja pistesijan ansaitsemisista media hykertelee, vaikka urheilussa ja urheilijoissa on monia muitakin tasoja. Media siis tavalla ja toisella käyttää valtaa sen suhteen, kuka päästetään ääneen ja miten sekä mitä kulloinkin nostetaan esille ja missä valossa.

Kuka nostetaan lehtien kanteen, kenestä leivotaan sankari tai sankaritar, kenen urheilu-uranlopettamispäätöstä puidaan ja kuka urheilijoista esiintyy isänsä/äitinsä kanssa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Perhesiteitä-palstalla?

Urheilijoita tunnutaan roolitettavan aika tavalla; syntyy pahoja poikia, kilttejä kympin tyttöjä, arvoituksellisia tuittupääyllättäjiä ja tasaisia keskitason suorittajia, jotka vuodesta toiseen yltävät omalle tasolleen. Saas nähdä, miten yleisurheilijoita esiintyy aikakauslehden sivuilla nyt kisojen aikana ja varsinkin niiden jälkeen :)

Kirjavinkkejä

Kesällä aikakauslehdissä kerrotaan lempikirjoista, annetaan lukuvinkkejä ja suunnitellaan seuraavia lukukokemuksia. Tuoreessa Kodin Kuvalehdessä sanoittaja, säveltäjä ja laulaja Emma Salokoski suunnittelee tänä kesänä lukevansa Sigmund Freudin Unien tulkinnan, koska "Olen innokas harrastelijapsykologi. En ole lukenut yhtään psykologian teosta, mutta kovasti olen aina tietävinäni." Hymyilyttävät perustelut! Aivan kuin vähän tunnistaisi itseään...ei välttämättä psykologian saroilla, mutta noin niin kuin ylipäätään muuten :)

Jos ja kun nyt siis laadin oman kesäkirjalistani, se voisi näyttää esimerkiksi tältä:

Luen kirjallisiuutta silloin tällöin ja satunnaisesti. Jos on aikaa, saatan ahmaista kirjan yhdeltä istumalta ja toisaalta saattaa kulua viikkojakin, että luen lähinnä sanoma- ja aikakauslehtiä. Viime aikoina elämäkerrat, erilaiset tietokirjat ja suomalaiset romaanit ovat kiinnostaneet. Jos en pidä kirjasta tai koe saavani siitä mitään irti, lopetan lukemisen. Maailmassa on niin paljon kirjoja, ettei elinaika riitä edes kaikkien hyvien lukemiseen. Scifi, dekkarit ja fantasia eivät ole minua varten.

Suosittelen:

• Venla Hiidensalo: Mediahuora

Hiidensalon esikoisromaani kertoo nykymedian maailmasta kaunistelematta ja todennäköisesti myös aika lailla karrikoiden. Kysymyksiä herättävä, raju mutta myös jotenkin hyvällä tavalla outo teos.

• Martti Anhava: Romua rakkauden valtatiellä. Arto Mellerin elämä.

Ajankuvia viime vuosikymmeniltä, ihmissuhdekoukeroita, taiteilijaelämää, taustoja; runsas ja monitasoinen elämäkerta. Tämän luettuani olin pitkään eräänlaisessa Melleri-huumassa ja tuli luettua mm. Mellerin runoja ja proosateoksia.

• Erlend Loe: Maria ja Jóse

Hauskasti kuvitettu huisi rakkaustarina. Lastenkirja, jossa on tasoja myös aikuiselle.

• Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla

Kesän kuva! Aurinkokylvyt, transistoriradion rytmit ja poutapilvien takana vaanivat myrskyt.

Miten kamalan vaikeaa tuollaisen suppean listan laatiminen onkaan, huh huh...suurin osa hyvistä kirjoista jää listan ulkopuolelle. Emma Salokosken kirjalistalta poimin yhden kirjan omaksi Tämän luen tänä kesänä -kirjakseni: Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä. Kertoo ilmeisesti meditoinnista ja itsensä kuuntelusta ja muistuttaa rakenteeltaa ja tyyliltään romanttista kioskinovellia; mikä yhtälö! Tähän siis tartun, kun käsiini kirjastosta saan ja esimerkiksi tuo Suomalaisen kirjakaupan alesta ostettu Joel Haahtelan Katomispiste on luettu tuosta pöydän kulmalta...

Hillottu aikakauden ilme

Kun on lukenut aikakauslehden, ei aina oikein tiedä, mitä sille tekisi: kierrättääkö seuraavalle lukijalle, säästääkö vaiko kärrätäkö paperinkeräykseen. Joskus lehdissä on niin mukavia kuvia, houkuttelevia reseptejä ja syväluotaavia artikkeleita, että säästämisinto nousee pintaan.

Kun kirjahyllyssä oli vielä tilaa kymmenisen vuotta sitten, ostin määräkaupalla lehtikoteloita, joihon arkistoin tärkeitä aikakauslehtiä. Imagea esimerkiksi kertyi useita vuosikertoja; muita lehtiä hillosin numeron sieltä, toisen täältä.

Miksi?

Palasinko koskaan lehtiin? Revinkö niitä esille lehtikoteloista? Luinko artikkeleita uusiksi?

En.

Se, mikä oli luettu ja lehtikoteloon hillottu, käytännössä unohtui. Kaikki ne mukavat kuvat, houkuttelevat reseptit ja syväluotaavat artikkelitkin. 

Pari vuotta sitten kirjahyllyyn piti saada tilaa. Piti luopua vanhoista aikakauslehdistä. Tuntui hullulta, että olin vuosia säilönyt sellaista, mitä en edes muistanut omistavani. Ja silti poisheittäminen myös kirpaisi; jokaisen vuosikerran mukana paperinkeräykseen lähti myös sen vuoden ajankuvaa ja aikakauden ilmettä.

Koska aikakauslehti sananmukaisesti on aikansa tuote, sen haluaisi joskus talteen, palan muistoksi: ajan fontit, mallien hiustyylit, artikkelien aiheet. Palasi niihin tai ei.     

Martha Stewart Living

"Kun naiset ottivat itselleen yhä uusia rooleja - elämäänsä vaikuttavien miesten usein vaihtelevalla tuella - voisi kuvitella, että heihin kohdistuvat odotukset olisivat helpottaneet. Näin ei kuitenkaan käynyt. Pitkin 1990-lukua ja sen jälkeen tiedotusvälineet ovat edelleen esittäneet onnellisuuden kaikilla elämänaloilla olevan saavutettavissa oleva päämäärä. Oli mahdotonta poimia käteensä lehteä, jossa ei olisi kehotettu kehittämään itseään."

- -

"Räikein esimerkki tämänkaltaisesta tuli vuonna 1990. Silloin julkaistiin ensimmäinen numero lehteä, joka nosti perfektionismin henkeäsalpaaviin korkeuksiin ja muutti lopullisesti tavan, jolla amerikkalaiset naiset katsoivat kotiaan: Martha Stewart Living."

(Alice D. Domar&Alice Lesch Kelly: Onnellinen sellaisena kuin olet. Kuinka irtaudut täydellisyyden tavoittelusta)

....jä tämä täydellisyyden ja onnen tavoittelu on edelleen suomalaisissakin aikakauslehdissä valloillaan? Kenties aikakauslehtiä selväpiirteisemmin tämä näkyy tässä ajassa joissakin lifestyle-blogeissa, joissa tunnutaan luovan eräänlaista rinnakkaistodellisuutta ja unelmamaailmaa ynnä kaunistellaan ja estetisoidaan kaikkea...ja perfektionismille vastaiskuna on sitten erilaisia paska äiti -palstoja ja välillä tunnutaan oikein revittelevän epäonnistumisilla, epätäydellisyydellä ja einesruualla päivällispöydässä :)

Supermarjaanat ja superseverit

Käpyjen pariin takaisin tavallaan... :)

Kesäkuun Tiede-lehdestä luin Cambridgen yliopiston lisääntymisbiologi David Bainbridgen artikkelin keski-iästä. Artikkelin mukaan keski-iässä ihminen elää monella tapaa elämänsä huippuaikaa: on itsenäinen ja yleensä ottaen hyvässä fyysisessä kunnossa, pystyy monipuolisesti vaikuttamaan maailmanmenoon mm. työelämässä ja omaa elämänkokemuksen mukanaan tuomaa viisautta.

Koko keski-iän käsite sinällään on aika tuore. "Keski-iän kriisin teki tunnetuksi psykologi Daniel Levinson 1970-luvun lopulla. Hänen otoksensa perustui pieneen otokseen keskiluokkaisia miehiä, eivätkä tuoreemmat ja kattavammat tutkimukset vahvista hänen havaintojaan", artkkelissa kerrotaan.

Virkistävä näkökulma artikkelissa, keski-ikäisyys kun ainakin arkimerkityksessä on pikemminkin negatiivista kuin positiivista. Siltä ainakin tuntuu, kun tuumataan, että keski-ikä lähestyy uhkaavasti ja ollaan onnellisia, jos ikä alkaa numerolla 3, koska silloin ei olla vielä keski-ikäisiä :) (Artikkelin mukaan kirjallisuudessa tosin keski-iäksi määritellään tavallisimmin ikävuodet 40:stä 60:een, joskus jopa 35-65).

Että ilolla lähestyvää keski-ikää kohden... :)

Printti- vai verkkolehti?

Olen vannoutunut printtilehtien kannattaja. Jotkut sanomalehdet arkipäivisin vielä selaa netistä, mutta aikakauslehden kuuluu olla perinteinen paperiversio. Kun makoilee kesällä nurmikolla tai terassilla lehteä selaillen, on metkaa, kun sivun poikki kävelee muurahainen ja tuulenpuuska kertoo oman näkemyksensä siitä, millä aukeamalla pitäisi olla.

Kuvat, taitto, jutut...kaikki ovat edukseen painetussa lehdessä. Verkkolehdet ovat aina jollain tavalla yksiulotteisia; tuntuu, ettei sisältöihin jotenkin pääse käsiksi. Ja netissä on pakko olla jo muutenkin nykyään ihan liikaa.

Paperin laatu, paksuus ja kiiltävyys on ihan oma sivupolkunsa. Ehkä siitä joskus toiste ;)

Vanhanaikainen käpy kenties kaikkinensa?

Pahastelusta hyvistelyyn

Monissa aikakauslehdissä nostetaan nykyään esille arjen sankareita, hyväntekijöitä ja hyviä tekoja. Positiivisuuden sanansaattajia, hyvänmielen hyyrylöitä, arjen auttajia ja pienten ihmeiden kantajia. Vaikkapa vapaaehtoistyö tuntuu olleen viime aikoina aika paljon esillä eri lehdissä.

Tämä herättää vähän kahtalaisia tunnelmia ainakin tässä lukijassa. Toisaalta on hienoa, että mukavia asioita, valoa ja positiivisuutta pidetään yllä ja esillä, edistetään ns. hyvää, mutta toisaalta herää myös kysymys, eikö hyvää ole arjessa ja ihmisissä jotenkin luonnollisesti, kun sitä pitää jatkuvalla syötöllä kaikkialla toitottaa.

Tylytyslinja on ollut valloillaan mm. tosi tv -ohjelmissa. Ehkä jonkinlainen ikävämedian ja pahastelun aikakausi on alkanut väistyä mukavamedian ja hyvistelyn tieltä? Isossa maailmassa Amerikassa hyvä on ymmärtääkseni ollut valtatrendinä jo pidemmän aikaa.

Aikakauslehdet seuraavat aikaansa sekä kuvaavat ja luovat sitä. Aivan kuin olisi nähtävillä lehtien linjoissa em. isoja pääsuuntauksia, niiden murtumisia ja vastaliikkeitä...?

Kätele ja pepule!

Kuukauden harjoitus kesäkuun Eesti naine -lehdessä:

Laita kädet ja jalat lattiaan kuvan mukaisella tavalla. Nostele jalkoja vuorotellen ilmaan muutamia kertoja. Eri tehokas kokovartalo- ja tasapainoliike, huh heijaa!

Merellistä tunnelmaa

Kotiliedessä tässä ihan hiljattain oli inspiraatiokuvia merellisestä sisustuksesta ja vaatetuksesta. Yksi hauskoista ideoista oli sininen perustyynyliina, johon oli vaaleilla napeilla kirjailtu ankkurin kuva.

Noh, nättejä kuvia on kiva katsella ja näpertelystä enemmänkin teoriassa innostua...usein aika/taidot/inspis/välineet riittävät kuitenkin vain jonkin huomattavasti simppelimmän toteuttamiseen.

Vanhoja valkoiseksi maalattuja ikkunanpokia lojuu meillä nurkissa siellä täällä ja niitä on valjastettu jos jonkinlaiseen käyttöön. Rautakaupasta kaupantekijäisiksi muutama vuosi sitten saatu pienoispurjevene on päätynyt valkoisiin pokiin takapihan terassia merellistämään, jääköön ankkurityynyliina vielä toistaiseksi harkinnan asteelle...

Puoleen hintaan

Aikakauslehtien irtonumeroita myydään usein puoleen hintaan. Tällöin perusaikakauslehden hinta asettuu siinämain 3-5 euron maastoon. Tuntuu sopivalta summalta pulittaa. Koska lehdet ovat usein "alessa", alennettu hinta tuntuu normaalihinnalta, ja aika harvoin tulee kioskilla tai kaupassa edes tartuttua lehteen, jota myydään normihintaan.

Viidessä eurossa menee oma kipurajani; jos lehti maksaa sen päälle, tulee tutkailtua tarkemmin, onko lehdessä riittävästi katseltavaa ja luettavaa. Useimmiten normihintaiset lehdet jäävät hyllyyn. Uusin+aiemmin ilmestynyt lehti -pakettitarjoukset eivät houkuttele, koska niissä se toinen lehti on vanha ja aika varmasti jossain jo tullut selattua.

Lyhyen aikaa Saksassa asuessani herkuttelin 1-2 euron hintaisilla aikakauslehdillä. Mainoksia lehdissä oli kyllä sitten enemmän ja pidempiä artikkeleita vähemmän (vaikka ei sillä niin väliä ollut, sillä saksan kielen taitoni on aika perustasoa eikä sillä syväluotaavia artikkeleita lueta :)

Suomi on maailman huippumaita julkaistavien aikakauslehtien määrässä suhteessa lukijamäärään. Reilulle viidelle miljoonalle suomalaiselle tehdään siis suhteessa pal-jon lehtiä. Esim. Saksaa rajusti pienemmät lukijamäärät vaikuttanevat kuitenkin lehtien hintaan aika tavalla. 

Lipstikkasoppa

Lipstikkaa löytyy monen kasvimaalta tai parvekepuutarhasta. Kotivinkissä oli tässä taannoin lipstikkakeiton resepti, joka tässä alla kevyesti tuunattuna:

Noin 3 dl tuoretta lipstikkaa
2 sipulia
voita tai öljyä
1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
2 raastettua perunaa
2 dl ruokakermaa
Suolaa maun mukaan

1. Kuori ja paloittele sipulit. Kuumenna rasva kattilassa. Kuullota sipuleita hetki.
2.  Hienonna lispstikka. Sekoita se sipuleiden joukkoon.
3. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja raastetut perunat kattilaan.
4. Keittele miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
5. Lisää kerma.
6. Keittele vielä parisenkymmentä minuuttia.
7. Mausta suolalla.

Aika ladata akut

Kesä on käsillä ja lomia luvassa.

On aika lähteä mökille lataamaan akkuja.

Lataamaan akkuja. Miksi tämän ilmaisun käyttäminen on lehdissä niin sitkeässä? Onko ihminen kone siinä missä puhelikin; piuha sormenpäähän ja laturi seinään, ja jo alkavat energiat virrata ihmiseen?

Mökkeily. Varmasti monien mielestä mukavaa; tuskin Suomessa vahingossa on miljoona kesämökkiä. Silti eivät kaikki omista mökkiä, halua sellaista vuokrata tai koe mökkeilyä ylipäänsä kelpo tapana vaikkapa ladata akkuja.

Onko aikakauslehdissä liiankin suppea suomalaiskuva? Ellei lataa akkujaan mökillä grillaten ja riippukeinussa kesäromaaneja lukien, on joku ihme kummajainen.

SupertEKOja?

Nauti kesästä ja pyöräile. Taita matka joskus julkisella kulkuvälineellä. Unohda hetkeksi kuivausrumpu. Vältä välilaskuja. Kerää marjoja ja sieniä. Sammuta valot huoneesta, kun et ole siellä. Pese vain täysiä koneellisia. Älä lämmitä sähkösaunaa joka ilta.

Aikakauslehdissä opastetaan lukijoita tavalla jos toisellakin, kuinka vihertää enemmän ja elää ekommin. Jotkut ohjeet ovat oivia, mutta joukossa on myös paljon sellaisia, joiden noudattaminen tuntuu enemmänkin perusjärjen käytöltä ja normaalielämältä kuin ekoteoilta.

Esimerkiksi neuvot käyttää tavallista hammasharjaa sähköhammasharjan sijaan, levittää hiuksiin hiukan vähemmän hiustenhoitoainetta ja leikata vanhat farkut shortseiksi ovat, eh, ehkä pikemminkin perusasioiden korostamista jalustalle kuin opastamista ekompaan elämäntapaan.

Tai sitten eko voin vain olla, noh, aika helpolla...

Well done x 3-5!

"Aivot rakentuvat niin, että negatiivinen palaute rekisteröityy helpommin kuin positiivinen. Jotta positiivinen palaute säilyy, sitä pitää olla 3-5 kertaa enemmän kuin negatiivista, jotta muistetaan se positiivinen paremmin."

(Ilona Rauhala Visiitissä kesä/syksy 2012)

Onnellisuuden apostoli

• Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta onnellisuudesta.
• Pitää olla tietoinen siitä,  mikä on itselle tärkeää, tunnistaa omat arvot ja huolehtia, että ne tärkeät asiat toteutuisivat jollakin tavalla omassa elämässä.
• Kukaan ei tule onnelliseksi negatiivisuudesta.
• Kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Viikonloppureissulla lahtelaisesta hotellista käsiini tarttui Finlandia Hotellien asiakaslehti Visiitti, jossa on artikkeli valmentavasta psykologista Ilona Rauhalasta. Yllä muutama Rauhalan ajatus onnellisuudesta.

Onni on in, in onni on, on onni in on on! :)

Viiden vuoden päästä...

Eiliseen postaukseen liittyen...Pollari näkee suomalaisen aikakauslehtikentän voivan hyvin, mutta ei usko, että meillä julkaistaan viiden vuoden kuluttua yhtä paljon lehtiä kuin nyt.

Mitkä lehdet kuolevat, mitkä selviävät?

Naisten yleisaikakauslehtiä julkaistaan paljon, samoin erilaisia ammatti- ja harrastelehtiä. Miehille suunnatuilla yleisaikakauslehdillä on ollut vähän kysyntää, esim. Miesten Gloriaa julkaistiin vain vähän aikaa. Aikakauslehdet ovat enimmäkseen naisten valtakuntaa? Mitkä naisille suunnatuista yleisaikakauslehdistä pysyvät, kenelle kalkattavat kuolonkellot? Oma veikkaukseni on, että kunnon artikkeleita julkaisevat lehdet säilyttävät parhaimmin lukijansa; pilipalipintaa ja pätkäjuttuja löytyy joka lehdestä, mutta pintaa syvemmälle menevissä jutuissa on lehden selkäranka.

Erilaisia lehtiä?

Eilisen päivän Helsingin Sanomissa onnitellaan Sanoma Magazines Finlandin kustantaja Riitta Pollaria 50-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Synttärijutussa Pollari luonnehtii lyhyesti suomalaisia aikakauslehtiä ja tähystelee suomalaisen aikakauslehtikentän tulevaisuuteen.

Pollarin mukaan mitä enemmän aikakauslehdet muistuttavat toisiaan, sitä huonompi asia se on. Kiinnostava pointti, kun tämän peilaa (suomalaisen) aikakauslehtitarjonnan kanssa. Tuntuu nimittäin siltä, että mitä enemmän eri lehtiin tutustuu, sitä samemmalta ne kaikki tuntuvat. Samankaltaiset palstat, juttuaiheet ja jutun rakenteet toistuvat eri lehdissä. Samalla kaavalla opastetaan meikkaamaan nuoria naisia, keski-ikäisiä ja ikääntyneitä; vain mallien ikä ja käytetyt meikkisarjat vaihtelevat. Neuvokkeja on joka lehdessä, vain aihe vaihtuu: "Näin loihdit juhlabuffetin"; "Näin ammut kiväärillä paremmin". Kolumni on yksi nykyaikakauslehden lempitekstilajeista. Ehkä se kertoo ajan yksilökeskeisyydestä?

Rönsyjä ja ristiriitoja

Aikakauslehdissä yksi parhaita juttuja mielestäni on, että samojen kansien välissä on parhaimmillaan elämän kirjo kukkeimmillaan, myös ristiriitoja ja rönsyjä. Laihdutusvinkit ja suklaamainokset ovat suloisesti vierekkäin; lehden alkupuolella pinnallisuus saatetaan teilata, mutta loppupuolella sivut ovat pullollaan meikkimainoksia. Mahtavaa!

Joitakuita tämä ärsyttää, minusta se kuuluu asiaan. Aikakauslehti ei ole elämisen raamattu eikä yksiääninen lehdykkä. Rönsyjä, ideoita, ajatuksia, syvällisyyksiä, turhuuksia; jokaiselle jotakin! Ja aika usein myös ihan puhdasta viihdettä. Mielihyvää. Tärkeitä juttuja nekin.

Aivoja rasittamaan...

Aivot kuulemma tykkäävät rasituksesta ja toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niitä käyttää. Ristikot ovat aivojumppaa parhaimmillaan, ja ristikoitahan aikakauslehdissä piisaa! Olen ymmärtänyt, että ristikot kannattaa aloittaa "iisikornerista" eli oikeasta alakulmasta; kunnon ristikkovirtuooseilla voisi olla antaa muita(kin) vinkkejä...

Aamulla hammaslääkärin odotushuoneessa käsiini osui Terve potilas -niminen aikakauslehti, josta löytyy sekä ristikko että ohjeita aivojen hoitamiseksi. Tässä Kotilieden 12/2012 ristikossa en kuitenkaan odottaessani turhan pitkälle päässyt; aivot alkavat olla jo aika kesätunnelmissa....? :)

Virkeää viikkoa!

Kokkifilosofiaa

Kotiliedessä 12/2012 on Jaana-Mirjam Mustavuoren artikkeli kokki Tomi Björckistä. Björk yhtiökumppaneineen pyörittää Helsingissä kolmea ravintolaa: Farangia, Gaijinia ja Boulevard Socialia. Farang palkittiin hiljattain Suomen parhaana ravintolana.

Björckille ruoka on intohimo, ja kokkaamisen taustalla on filosofia. Björck näkee itämaisissa taistelulajeissa ja kokkaamisessa paljon samaa: pitää olla selkeä visio ja hyvä reaktionhallinta, kyky tehdä nopeasti päätöksiä sekä taito hallita mieltä. Rauhallisuudesta, nöyryydestä ja jämeryydestä on hyötyä.

Björckin mukaan eniten kokkaamisesta oppii syömällä ympäriinsä. Tutustumisen arvoisia ovat monenlaiset ruokapaikat, ja Björck kertoo makumatkailleensa mm. Pariisin lähiöissä.

Inspiroiva artikkeli inspiroituneesta kokista! :)

Lomaa lomasta!

Mitä mainioin mainos näin kesän korvalla löytyy ainakin tuoreesta HS Kuukausiliitteestä! Kun on valvonut yönsä märässä teltassa itikoiden ininässä päästäkseen lämmittämään aamupalaksi tölkkiruokaa askeettisista askeettisimmassa "keittiössä", saattaa muutama tunti buffetin notkuvien patojen äärellä nilkat kuivina ja merimaisemia ilta-auringossa ihastellen olla ihan rentouttava vaihtoehtoloma. En liene ainoa mökkeilyyn, retkeilyyn yms. luontoiluun ei-niin-hurahtanut.

Makasiinien maailmaan!

Aloittelen hiljalleen blogiani aikakauslehdistä. Blogissani tutkailen aikakauslehtien artikkeleita, ihastelen kuvia ja äimistelen mainoksia. Välillä testailen reseptejä ja innostun ideoista.