Kun kirjahyllyssä oli vielä tilaa kymmenisen vuotta sitten, ostin määräkaupalla lehtikoteloita, joihon arkistoin tärkeitä aikakauslehtiä. Imagea esimerkiksi kertyi useita vuosikertoja; muita lehtiä hillosin numeron sieltä, toisen täältä.
Miksi?
Palasinko koskaan lehtiin? Revinkö niitä esille lehtikoteloista? Luinko artikkeleita uusiksi?
En.
Se, mikä oli luettu ja lehtikoteloon hillottu, käytännössä unohtui. Kaikki ne mukavat kuvat, houkuttelevat reseptit ja syväluotaavat artikkelitkin.
Pari vuotta sitten kirjahyllyyn piti saada tilaa. Piti luopua vanhoista aikakauslehdistä. Tuntui hullulta, että olin vuosia säilönyt sellaista, mitä en edes muistanut omistavani. Ja silti poisheittäminen myös kirpaisi; jokaisen vuosikerran mukana paperinkeräykseen lähti myös sen vuoden ajankuvaa ja aikakauden ilmettä.
Koska aikakauslehti sananmukaisesti on aikansa tuote, sen haluaisi joskus talteen, palan muistoksi: ajan fontit, mallien hiustyylit, artikkelien aiheet. Palasi niihin tai ei.
