Täällä podetaan ankaraa kesäflunssaa :( Tulipa siten eilen katseltua tuntitolkulla televisiota. Yleisurheilun EM-kilpailujen avajaislähetyksessä käsiteltiin mm. median valtaa urheilusta ja urheilijoista yleisölle kerrottaessa. Ongelmana nähtiin esimerkiksi mitalikeskeisyys: kun Suomi laatii ennen kisojen alkua jonkin mitalitavoitteen, sen saavuttamista seurataan silmät suikerolla ja kaikki tavoitteen alle on epäonnistumista. Itsensä ylittämisistä, hyvän kilpailusijoituksen saavuttamisista ja pistesijan ansaitsemisista media hykertelee, vaikka urheilussa ja urheilijoissa on monia muitakin tasoja. Media siis tavalla ja toisella käyttää valtaa sen suhteen, kuka päästetään ääneen ja miten sekä mitä kulloinkin nostetaan esille ja missä valossa.
Kuka nostetaan lehtien kanteen, kenestä leivotaan sankari tai sankaritar, kenen urheilu-uranlopettamispäätöstä puidaan ja kuka urheilijoista esiintyy isänsä/äitinsä kanssa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Perhesiteitä-palstalla?
Urheilijoita tunnutaan roolitettavan aika tavalla; syntyy pahoja poikia, kilttejä kympin tyttöjä, arvoituksellisia tuittupääyllättäjiä ja tasaisia keskitason suorittajia, jotka vuodesta toiseen
yltävät omalle tasolleen. Saas nähdä, miten yleisurheilijoita esiintyy aikakauslehden sivuilla nyt kisojen aikana ja varsinkin niiden jälkeen :)
