Monissa aikakauslehdissä nostetaan nykyään esille arjen sankareita, hyväntekijöitä ja hyviä tekoja. Positiivisuuden sanansaattajia, hyvänmielen hyyrylöitä, arjen auttajia ja pienten ihmeiden kantajia. Vaikkapa vapaaehtoistyö tuntuu olleen viime aikoina aika paljon esillä eri lehdissä.
Tämä herättää vähän kahtalaisia tunnelmia ainakin tässä lukijassa. Toisaalta on hienoa, että mukavia asioita, valoa ja positiivisuutta pidetään yllä ja esillä, edistetään ns. hyvää, mutta toisaalta herää myös kysymys, eikö hyvää ole arjessa ja ihmisissä jotenkin luonnollisesti, kun sitä pitää jatkuvalla syötöllä kaikkialla toitottaa.
Tylytyslinja on ollut valloillaan mm. tosi tv -ohjelmissa. Ehkä jonkinlainen ikävämedian ja pahastelun aikakausi on alkanut väistyä mukavamedian ja hyvistelyn tieltä? Isossa maailmassa Amerikassa hyvä on ymmärtääkseni ollut valtatrendinä jo pidemmän aikaa.
Aikakauslehdet seuraavat aikaansa sekä kuvaavat ja luovat sitä. Aivan kuin olisi nähtävillä lehtien linjoissa em. isoja pääsuuntauksia, niiden murtumisia ja vastaliikkeitä...?
