Pyöräytin taikinaksi peruspitsapohjani (joka tähän pitsatyyppiin on ehkä vähän liian pullava). Ranskankermaa varasin pellilliseen pitsaa pari purkkia, siihen sekaan tuli sitruunan raastettu kuori, 4 tl sitruunanmehua, ripaus suolaa ja jonkin verran mustapippuria.
Paistaminen tapahtui ohjeen mukaan neljässä vaiheessa: 1. pelkkä pelti, kunnes kiertoilmauuni oli 225-asteinen, 2. leivinpaperille kaulittu ja pellille siirretty pitsapohja kymmenisen minuuttia, 3. ranskankerman levitys pohjalle ja pohja edelleen uuniin kolmeksi minuutiksi ja 4. ilmakuivatut kinkut (esim. 80 g) reiluina riekaleina päälle ja taas hela hoito uuniin minuutiksi-pariksi.
Lopuksi päälle salvianlehtiä ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä sinne tänne pirskotellen.
Omaan suuhun erilaista ja ihan makoisaa, lasten suussa outoa ja ällöä. Eräämmänlaista gourmetia siis :) Parasta tässä pitsassa on ehkä eräs raaka-aine ominaisuuksineen: sitruunan hehkuvankeltainen väri harmaassa marraskuussa. Kuvan sitruuna tosin meinasi päätyä post-paremman puutteessa-kurpitsaksi ja sai kylkeensä jo tussihahmotusta silmien paikasta...
