Viime viikolla pihalla yritti vielä yksi kohmeinen ruusu sinnitellä sohjon keskellä, ei malttanut jättää suvea polo...
Aika vaikeaa on kyllä usein luopua asioista, olivat ne sitten vaatteita, kirjoja, levyjä tai astioita. Sielunasioista, paikoista ja ihmisistä puhumattakaan! Marja Puustinen pohtii Kodin Kuvalehdessä luopumisen tuskaa, ajattelee, että ehkäpä juuri pakkoluopumisen vastapainoksi niin paljon työnnetään kädet taikinaan ja kukkapenkkiin, vaalitaan ihmissuhteita ja liikutaan luonnossa, ylipäätään tehdään asioita, joiden säilymiseen voi vaikuttaa itse. Mene tiedä, mutta voihan näillä joku yhteys olla.
"Kun arjen muutos kiihtyy, luopumisen taidosta tulee yhä tärkeämpi kansalaistaito. Milloin pitää päästää irti tutusta palvelutiskistä ja siirtyä nettiin, milloin on luovuttava ajatuksesta, että oma kotikunta säilyy itsenäisenä", Puustinen kirjoittaa. Vastakarvaisesti luopuminen puolustaa paikkaansa onneksi sekin:
"Mutta jupisemalla olen onnistunut helpottamaan luopumisen tuskaani."
